Sukua tutkinut on voinut rippikirjoissa törmätä vihjeisiin, että kaikki hänen esivanhempansa eivät ole eläneet täysin rikkeetöntä elämää. Merkinnät rikkeistä seuraavat seuraaviin rippikirjoihin ja ne välittyvät muutettaessa muuttokirjassa uuteen seurakuntaan. Usein rikkomuksen luonne selviää jo rippikirjan merkinnästä, mutta lisää tietoja voi saada rikoskirjoista, jos ne ovat digitoituina sukututkijoiden käytettävissä. Tietojen arkaluonteisuuden vuoksi kaikki seurakunnat eivät ole antaneet niitä sukututkijoiden käyttöön tai ne ovat vielä digitoimatta.
Jalkapuu Sipoon vanhassa kirkossa (Anneli Salo)
Seurakuntien digitoituja rikoskirjoja on löydettävissä Kansallisarkiston Uusi Astia palvelusta että Suomen Sukuhistorialliselta yhdistykseltä (SSHY). Osa SSHY:n materiaalista on kaikkien saatavissa, mutta osa vain jäsenille. Alla oleva taulukko kertoo, mistä seurakunnista rikoskirjoja on syksyllä 2020 ollut digitoituna saatavissa. Alle 100 vuotta vanhoja rikoskirjoja ei kuitenkaan julkaista, vaikka ne olisivat listauksen mukaan digitoitu.
Rippikirjan merkinnät rikos- ja rikeasioista vaihtelevat eri seurakunnissa. Joissakin seurakunnissa rikoskirjamerkintään viitataan vain rikoskirjan merkinnän numerolla. Rikoskirjasta (Brotmåls Bok, Criminal Bok) voidaan käyttää lyhenteitä Br. B. tai Br. Bok, lyhennettä Crim. tai Krim. sekä joissakin seurakunnissa vain lakipykälän merkkiä §. Suomenkielisissä rippikirjoissa lyhenne voi olla RK, R.K. tai lyhenne M. K. (Musta Kirja).
Esimerkkinä on puukkojunkkari Antti Rannanjärven merkintä vuosien 1858 – 1864 rippikirjassa:
Br. Bok. No 30. Gn Dkapts utsl. 20/4 59 skild fr. sin f. hu Mar. Johdr Orrenmaa.
Rikoskirja n:o 30. Tuomiokapitulin päätöksellä 20.4.1859 eronnut ensimmäisestä vaimostaan Margareta Juhontytär Orrenmaasta.
Rikoskirjamerkinnän syyt eivät tässä tapauksessa rippikirjasta selviä, eivätkä Ylihärmän seurakunnan rikoskirjat ole saatavilla. Tässä tapauksessa rikoskirjamerkinnän selvittämiseksi olisi mentävä tutkimaan käräjäoikeuden varsinaisasiain pöytäkirjoja. Rikoskirjamerkinnän lisäksi Antilla on merkintä avioerosta.
Toinen esimerkki on Lopen kirkonkirjoista. Lopen seurakunnan vuosien 1859 – 1865 rippikirjassa rengillä Isak Johan Isaksson on merkintä Krim. No 60:
Lopen seurakunnan rikoskirja on hakemistossa kohdassa muita luetteloita ja se sisältää rikosmerkinnät vuodesta 1832 vuoteen 1883. Siitä on tällä hetkellä saatavissa alkuperäisestä asiakirjasta kuvattu versio (AP) ja mikrofilmiltä kuvattu heikkolaatuinen versio (TK290):
Rikoskirja on aloitettu vuonna 1832 ja merkinnät on numeroitu jatkuvalla numeroinnilla vuoteen 1883 asti. Isak Johan Isakssonin rikosmerkintä on rikoskirjan sivulla 5 (kuva 13):
och undergått kyrkoplikt.
No 60. Iisakki Juho Iisakinpoika, rangaistu vuoden 1830 talvikäräjillä juopumuksesta Jumalanpalveluksessa ja on kärsinyt kirkon rangaistuksen.
Juopumus oli yleinen rangaistuksen syy. Käräjäoikeuden antaman rangaistuksen lisäksi kirkko antoi rikkomuksista usein lisäksi oman rangaistuksen (kirkkokuri), joka saattoi olla nuhtelu, varoitus, kirkolle tehtävä työ, sakko, jalkapuu, häpeäpenkki, julkirippi, ehtoolliselta pois sulkeminen tai seurakunnasta erottaminen.
Osa rikoskirjoista sisältää aikajärjestyksessä otteita käräjäoikeuden pöytäkirjoista tai sakkoluetteloista, jotka sisälsivät tietoja oikeudenistunnoissa seurakunnan jäsenille annetuista tuomioista. Kuoreven seurakunnan rikoskirjassa on ote vuoden 1854 talvikäräjien pöytäkirjasta:
Luettelo henkilöistä, jotka kuluvan vuoden 1854 Längelmäen pitäjän Kuoreveden ja Eräjärveen kappelien käräjäkuntien talvikäräjillä on tuomittu vastuuseen rikoksista ja rikkomuksista.
Otteen mukaan torppari Kustaa Erkinpoika Palomäki tuomittiin luvattomasta viinan myynnistä 14 ruplan 40 kopeekan sakkoon, samoin torppari Juho Fredrik Matinpoika Sorsanoja luvattomasta viinan valmistuksesta 21 ruplan 60 kopeekan sakkoon. Renki Kustaa Kustaanpoika tuomittiin varkaudesta ilman sisäänmurtautumista 21 ruplan sakkoon sekä sununtaina suorittamaan julkisen kirkon rangaistuksen. Syytinkiläinen Juho Matinpoika Seppälä tuomittiin kiroilusta 2 ruplan 40 kopeenkan sakkoon.
Jos rikoskirjamerkintöjä ei ole numeroitu, rippikirjassa on yleensä merkintä tuomion vuodesta ja rikkomuksesta. Sen perusteella voi mennä tutkimaan rikoskirjoja kyseisen vuoden kohdalta. Esimerkiksi edellä mainitulla Juho Fredrik Sorsanojalla on rippikirjamerkintä:
1854. talvikäräjillä sakotettu luvattomasta viinan valmistuksesta.
Tavallisia syitä rikoskirjamerkintään ovat avioliittoon liittyvät rikkomukset. Seksuaaalinen kanssakäyminen ennen avioliittoa oli kiellettyä ja siitä joutui sen paljatuessa käräjille syytettynä salavuoteudesta. Orisbergin tehtaan seurakunnan rikoskirjasta löytyy merkintä Piika Ulrika Joonaantyttären ensikertaisesta salavuoteudesta, joka on käsitelty Isokyrön talvikäräjillä vuonna 1855 :
Myös perheiden riitaisuuksia saatettiin käsitellä käräjäoikeudessa. Torpparin vaimoa Justiina Joelintytärtä sakotettiin riitaisuudesta ja eripuraisuudesta aviosäädyssä:
Varkaudesta saattoi saada ruumiillisen kurituksen. Torppari Salomoni Matinpoikaa rangaistiin vuonna 1846 varkaudesta 15 parilla raippoja ja hän kärsi lisäksi julkisen kirkonrangaistuksen:
Rikoskirjamerkintöjen yksityiskohtaisuus vaihtelee seurakunnissa. Joissakin tapauksissa rikkeestä tai rikoksesta saa lähes saman tiedon kuin oikeudenkäyntipöytäkirjoista, toisinaan merkintä on hyvin ylimalkainen, eikä kerro esim. rangaistusta. Tällöin tarkempia tietoja joutuu etsimään oikeudenkäyntipöytäkirjoista. Rikoskirjat helpottavat kuitenkin oikeudenkäyntipöytäkirjojen löytämistä..
Pienemmistä rikkomuksista, jotka ovat jääneet kirkon rangaistavaksi voi löytyä tietoja ripitettyjen luetteloista. Ripitettyjen luettelot ja kirkkokurinalaisten luettelot sisältävät paljon samanlaista tietoa seurakuntalaisten rikkeistä kuin rikoskirjat. Kannattaa sen vuoksi tutkia myös niiden antama tieto. Kerron niistä seuraavassa kirjoituksessa.
