Tekstiä on korjattu Kansallisarkiston ja Digihakemiston palveluissa tapahtuneiden muutosten vuoksi.
Perukirjat sisältävät mielenkiintoisia tietoja esivanhempiemme kuoleman jälkeen jättämästä omaisuudesta ja siitä selviää myös esivanhemman perilliset. Perukirjoja on löydettävissä tuomiokuntien ja raastuvanoikeuksien arkistoista. Kirkonarkistoista voi olla sellaisten henkilöiden perukirjoja, joiden puoliso meni uudelleen naimisiin. Kerron tässä blogikirjoituksessa lyhyesti perukirjojen sisällöstä ja miten sukututkijan on niitä mahdollista löytää.
Suomen koululaitoksen kehittäjän Uno Cygnaeuksen perukirjan alku.Continue reading
Maakirjat auttavat sukutilojen omistuksen selvittämisessä. Maatilojen maanomistuksesta pidettiin maakirjoja (jordebok) 1530-luvulta 1900-luvun alkuun asti. Maakirja sisälsi kaikki talonpoikaistilat ja tiedot niiden verovelvollisuudesta. Vanhimmat maakirjat vuosista 1537 – 1634 on talletettu Kansallisarkiston arkistoyksikköön Voudintilit. Ruotsinvallan aikaiset maakirjat vuosilta 1635 – 1808 ovat yksikössä Läänintilit. Vuodesta 1810 eteenpäin maakirjat ovat Maanmittaushallituksen arkistossa Maanmittaushallituksen maakirjat ja kruununmaaluettelot.
Autonomian ajan maakirjat
Autonomian ajan maakirjat vuodesta 1810 lähtien löydät digihakemistosta kirjoittamalla hakukenttään maakirjat:
Esimerkiksi etsittäessä Oulun läänin Iin pitäjän Olhavan kylän maakirjoja vuodelta 1905 valitaan maakirjaluettelosta 138 Oulun läänin maakirja, I (1905-1905) joka hakemiston mukaan sisältää Iin pitäjän.
Avautuvasta luettelosta etsitään Iin kunta ja Olhavan kylä. Olhava on kuvissa 54-59:
Olhavan tilat ovat tilan numeron mukaisessa järjestyksessä. Maakirjasta selviää tilan uusi ja vanha manttaaliluku. Manttaaliluku kuvaa tilan kokoa ja veronmaksukykyä. Maakirjasta selviää myös tilan luonto, eli onko se perintötila, kruununtila tai rälssitila. Maakirjassa selitetään tilan verotus ja veron käyttötarkoitus. Kunkin tilan kohdalla selitetään mihin maanomistus perustuu ja mitä muutoksia tilan manttaaliluvussa (verotuksessa) on tapahtunut. Maakirjan tiedoista selviää myös mahdolliset muutokset omistuksessa kuten kruununtilan lunastaminen perintötilaksi tms.
Tolosen tila numero 1 on 0,625 manttaalin perintötila. Muistutuksia sarakkeen tietojen mukaan tila on vanha perintötalo eli on ollut pitkään yksityisessä omistuksessa. Tila on ollut yhden manttaalin tila (vanha manttaali). Tilan manttaalia ja siten verotusta on vuonna 1700 pienennetty puoleen manttaaliin ja vuonna 1779 lisätty 1/8 manttaalilla. Tällöin manttaaliluvuksi on tullut 5/8 eli 0,625 manttaalia. Talo on ollut ennen postitalo.
Sikalan tila on alun perin yhden manttaalin rälssitalo. Vuonna 1620 manttaalia on vähennetty 2/3 manttaalilla, jolloin manttaaliluvuksi tuli 1/3 eli 0,333 manttaalia. Talo on verollepantu vuonna 1779 ja hovineuvos Johan Nylander on saanut maahan ja veroon rälssioikeuden.
Useat alun perin kruununtilat ostettiin 1900-luvun alussa perintötiloiksi. Perinnöksi ostamisesta on maakirjoissa merkintä. Yli-Sassin tila on ostettu perinnöksi vuonna 1767. Tilan manttaali on ollut alun perin 5/8, mutta sitä on vähennetty ensin 1/8 manttaalilla ja myöhemmin vielä 1/16 manttaalilla, jolloin manttaaliluvuksi on tullut 7/16 eli 0,4375 manttaalia. Myös tilan nimenmuutoksista mainitaan maakirjoissa.
Olhavan kylän maakirja vuodelta 1820
Toisena esimerkkinä maanmittaushallituksen maakirjoista on saman kylän maakirja autonomian ajan alussa vuonna 1820. 8 Oulun läänin maakirja (1820-1820) sisältää Iin pitäjän (Ijo Socken) maakirjan ja Olhavan kylä on kuvassa 202. Sarakkeiden selityksiä ei ole kaikilla sivuilla. Ne on katsottava sivulta, josta Iin pitäjän maakirja alkaa.
Tolosen tilasta on merkintä ”1/2 mt. förmedladt år 1700, 1/8 tillökt år 1779. Post Hemman”. Manttaalin muutokset ovat samat kuin vuoden 1905 maakirjassa. Kyseessä on postitalo.
Sikalan tilasta on tilallisen nimen kohdalla merkintä että sen omistaa tila n:o 3. Sikalan ja Kyröläisen tiloista kerrotaan: ”Hof-Rådet Johan Nylander uplåtne under Frälse Rätt få till jord som Ränta, genom Cammar Collegii Immission af den 18. December 1788. 2/3 mantal förmedladt år 1620 1/3 dito 1699 och 1/48 mantal dito år 1779. Hovineuvos Johan Nylander on kamarikollegion päätöksellä 18. joulukuuta 1788 saanut tiloihin rälssioikeuden. Tilojen manttaalia on pienennetty vuosina 1620, 1699 ja 1779.
Ruotsin vallan ajan maakirjat (1635 – 1808)
Maakirjat Ruotsin vallan ajalta ovat Kansallisarkiston läänintileissä. Maakirja sisältää tilan veroperusteet ja tilat luetellaan pitäjittäin ja kylittäin. Täydellinen maakirja (specialjordebok) tehtiin kuuden vuoden välein, yhteenvetomaakirja (extractjordebok) tehtiin vuosittain.
Maakirjaan merkittiin talon isännän nimi. Tieto ei kuitenkaan ollut aina ajan tasalla vaan se oli kopioitu aikaisemmasta maakirjasta. Isännäksi saattoi olla merkittynä henkilö, joka oli kuollut jo vuosia sitten Tilan senhetkinen isäntä kannattaa tarkistaa muista asiakirjoista. Kruununtilojen perinnöksi ostaminen tuli mahdolliseksi vuonna 1725 ja se merkittiin maakirjoihin.
Ruotsinvallan ajan maakirjat löytyvät helpoimmin digihakemiston avulla. Pikahakunäppäimellä Voudin- ja läänintilit saadaan luettelo voudin- ja läänintileistä:
Aikaisemmin käsitelty Iin pitäjän Olhavan kylä on vuoteen 1775 asti Pohjanmaan läänin tileissä. Sen jälkeen Pohjanmaan lääni jaettiin Vaasan lääniksi ja Oulun lääniksi.
Olhavan kylä kuului vuonna 1795 Oulun kihlakuntaan. Hakemiston perusteella Olhavan kylä alkaa kuvasta 189 (sivu 188). Kaikissa maakirjoissa ei digihakemistossa ole pitäjä tai kylätietoja. Tällöin haluttu pitäjä löytyy maakirjan ensimmäisillä sivuilla olevan hakemiston (Register) avulla. Sarakkeiden otsikot ovat yleensä kunkin pitäjän ensimmäisellä sivulla tässä tapauksessa kuvassa 186. Sivulla 188 ovat kolme ensimmäistä tilaa: Tolonen, Sikala ja Kyröläinen:
Manttaalimäärät ja huomautukset vastaavat aikaisemmin esitettyjä autonomian ajan merkintöjä. Tolosen tilan isännäksi on merkitty Josef Tolonen, joka lienee kuollut jo vuonna 1776. Tolosen tila oli postitalo (Post bonde). Sikalan tilan omisti maakirjan mukaan lasitehtaan kirjanpitäjä Adolf Wahlander samoin kuin Kyröläisen tilan.
Hakemiston mukaan Iin pitäjä (Ijå Sochn) alkaa kuvasta 12 ja Olhavan kylä on kuvassa 13. Sarakkeiden selitykset löytyvät kirjan alusta. Ensimmäinen sarake ilmoittaa perintötilan manttaaliluvun ja toinen sarake kruununtilan manttaaliluvun. Isännän nimen jälkeen on ilmoitettu verojen määrä.
Vuonna 1700 Olhavan kylässä oli seitsemän tilaa, joiden isännät olivat Erich Sikala, Jacob Kyröläin, Anders Jacobsson, Nils Sassi, Tomas Tomsson, Erich Tålånen ja Henrich Piukula.
Maakirjat 1537 – 1634
Vanhimpiin maakirjoihin pääsee käsiksi digimakemiston kautta käyttämällä pikahakunäppäintä Voudin- ja läänintilit, jolloin saat luettelon voudin- ja läänintileistä:
Voutikunnat ovat luettelossa maakunnittain. Esimerkiksi valitsemalla Pohjanmaan voutikuntien tilejä ja seuraavasta valikosta asiakirjat, saadaan luettelo voutikunnan tileistä, kymmenysluetteloista ja maakirjoista. Usein maakirja on yhdessä tilikirjan kanssa.
Ellei ole tiedossa mihin voutikuntaan tutkittava pitäjä kuului, kannattaa etsiä pitäjää avaamalla voutikuntien maakirjalinkkejä. Esimerkiksi Limingan voutikunnan vuoden 1556 maa- ja tilikirjan hakemistosta selviää, mitä pitäjiä Limingan voutikuntaan kuului:
Olhavan kylän maakirja vuodelta 1556
Olhavan kylä on kuvassa 12 alkaen vasemman sivun lopusta. Kylässä oli kuusi taloa:
1500-luvun tekstin lukeminen voi tuottaa vaikeuksia samoin kuin talon verotietojen ymmärtäminen. Niitä ei käsitellä tässä artikkelissa.
Maakirjojen hyöty sukututkijalle
Maakirjoista selviää sukutilojen omistus, koko, ja veronmaksukyky. Niistä löytyy mm. ajankohta, jolloin kruununtila on lunastettu perintötilaksi. Tilojen isäntätietoihin kannattaa kuitenkin suhtautua varauksellisesti, koska ne eivät useinkaan olleet ajan tasalla.
Henkikirjoja tarvitaan sukututkimuksessa erityisesti silloin kun seurakunnan kirkonkirjat ovat tuhoutuneet. Niistä voi löytää myös tietoja ajalta ennen kirkonkirjoja. Henkikirjat eivät anna yhtä tarkkaa tietoa kuin kirkonkirjat, mutta mutta niistä voi löytyä tietoja perheen varallisuudesta, tilan koosta sekä muista tilalla asuneista henkilöistä.
Digitaaliarkiston poistuttua käytöstä Kansallisarkiston digitoitujen kirkonkirjojen ja muun sukututkimusmateriaalin löytäminen vaikeutui koska Uusi Astia -palvelun käyttö vaatii täsmällisten hakusanojen käyttämistä. Myös monet digitaaliarkistossa olleet hakemistot, jotka helpottivat palvelun käyttöä, eivät ole ainakaan vielä käytössä.
Digihakemisto on palvelu, johon vapaaehtoisvoimin on tehty hakemistoja sukututkimustietojen löytämiseksi. Digihakemistossa tapahtui merkittäviä muutoksia Kansallisarkiston siirtyessä Uusi Astia -palveluun, koska se käytti Digitaaliarkiston materiaalia. Sivusto siirtyi muutosten jälkeen Suomen sukututkimusseuran palvelimelle ja on nyt osoitteessa: https://digihakemisto.net/.
Kansallisarkisto siirtyi 31.3.2022 uuteen verkkopalveluun Uusi Astia, joka korvaa pitkään käytössä olleen Digitaaliarkiston. Uusi palvelu etsii hakuehtojen perusteella Kansallisarkiston kokoelmista hakuehtoja vastaavat tallenteet ja näyttää myös sellaiset dokumentit, jotka ovat arkistossa paperisina tallenteina. Hakua voi rajata digitaalisiin tallenteisiin, mutta siitä huolimatta hakutuloksena voi olla satoja hakuehdot täyttäviä dokumentteja ellei käytä oikeita hakusanoja. Niiden joukosta voi olla vaikea löytää haluttuja dokumentteja.
Kristinuskossa rippi tarkoittaa syntien tunnustamista, katumista ja sitä seuraavaa synninpäästöä. Ripin kautta sääntöjä rikkonut seurakuntalainen palasi takaisin seurakunnan yhteyteen. Ripitys tai muu kirkon rangaistus oli usein maallisen tuomioistuimen määräämä. Rikkeiden tai rikosten jälkeen tapahtunut ripitys kirjattiin seurakunnassa ripitettyjen luetteloon tai kirkkokurinalaisten luetteloon. Luettelo saattoi sisältää merkintöjä myös muista kirkon rangaistuksista.
Sukua tutkinut on voinut rippikirjoissa törmätä vihjeisiin, että kaikki hänen esivanhempansa eivät ole eläneet täysin rikkeetöntä elämää. Merkinnät rikkeistä seuraavat seuraaviin rippikirjoihin ja ne välittyvät muutettaessa muuttokirjassa uuteen seurakuntaan. Usein rikkomuksen luonne selviää jo rippikirjan merkinnästä, mutta lisää tietoja voi saada rikoskirjoista, jos ne ovat digitoituina sukututkijoiden käytettävissä. Tietojen arkaluonteisuuden vuoksi kaikki seurakunnat eivät ole antaneet niitä sukututkijoiden käyttöön tai ne ovat vielä digitoimatta.
Lastenkirjat ovat rippikirjoja täydentäviä kirkonkirjoja, joihin kirjattiin perheeseen syntyneet lapset niissä seurakunnissa, joissa lastenkirjat olivat käytössä. Lapsen nimi siirrettiin rippikirjaan siinä vaiheessa, kun hän pääsi ripille. Lastenkirjoja on käytetty eniten itäsuomalaisissa seurakunnissa. Tämä kirjoitus selittää miten lastenkirjoja hyödynnetään sukua selvitettäessä.
Leikkiviä lapsia. Liina Cantell, 1910 – 1919, Museovirasto.
Henkilön muutto paikkakunnalta toiselle aiheuttaa sukututkijalle usein ongelmia. Perheen lapset katoavat rippikirjasta vanhempien kohdalta mennessään naimisiin tai muuttaessaan töihin muualle. Toisinaan koko perhe saattoi muuttaa paikkakunnalta toiselle. Muuttaneiden luettelot auttavat selvittämään sen mihin henkilö muutti. Muuttokirjasta selviää henkilön tai koko perheen tietoja muuttoajankohdalta.
Ulriikaporinkatu 3-5, nykyinen Ullanlinnankatu vuonna 1907. Hevonen vetämässä muuttokuormaa. Signe Brander – Helsingin kaupunginmuseoContinue reading
Henkilöiden kuolinajankohta selviää usein rippikirjoista, joita käsittelin aikaisemmin. Kuolinpäivä on usein merkitty rippikirjaan tai ainakin henkilön nimen yhteyteen on merkitty risti merkiksi, että henkilö on kuollut rippikirjan ajanjaksolla. Tarkempaa tietoa, kuolemasta kuten ikä, kuolinsyy ja hautauspäivä löytyvät kirkonkirjojen kuolleiden luettelosta. Tässä kirjoituksessa kerrotaan, kuinka löydät henkilön tiedot kuolleiden luettelosta.
Neuvon Juurille.info sivustolla ja blogikirjoituksissa sukututkimusta aloittelevia. Voit pyytää myös apua ongelmiisi jos esivanhempasi ovat hukassa tai tietojen löytäminen tuottaa vaikeuksia.
