Tekstiä on korjattu Kansallisarkiston ja Digihakemiston palveluissa tapahtuneiden muutosten vuoksi.
Perukirjat sisältävät mielenkiintoisia tietoja esivanhempiemme kuoleman jälkeen jättämästä omaisuudesta ja siitä selviää myös esivanhemman perilliset. Perukirjoja on löydettävissä tuomiokuntien ja raastuvanoikeuksien arkistoista. Kirkonarkistoista voi olla sellaisten henkilöiden perukirjoja, joiden puoliso meni uudelleen naimisiin. Kerron tässä blogikirjoituksessa lyhyesti perukirjojen sisällöstä ja miten sukututkijan on niitä mahdollista löytää.
Kuolleen henkilön omaisuudesta laaditaan perunkirjoitustilaisuudessa luettelo, perukirja, jossa arvioidaan omaisuuden arvo. Perukirjoja on jo 1600-luvulta, mutta niitä on säilynyt hyvin 1700-luvulta lähtien. Vuoden 1734 Ruotsin laki määräsi tekemään perunkirjoituksen kolmen kuukauden kuluessa vainajan kuolemasta ja toimittamaan se oikeusviranomaisille. Lakia ei kuitenkaan valvottu kovin tarkasti minkä vuoksi läheskään kaikkia perukirjoja ei ole tehty, tai ne on tehty vasta vuosia kuoleman jälkeen.
Perukirjat toimitettiin yleensä alioikeuksiin, maaseudulla tuomiokuntiin ja kaupungeissa raastuvanoikeuksiin. Aatelisten perukirjat toimitettiin vuoteen 1869 asti hovioikeuksiin.
Lähes kaikki vuotta 1919 vanhemmat Kansallisarkistossa olevat perukirjat on digitoitu. Perukirjan etsimiseen tarvitaan henkilön nimen lisäksi kuolinaika ja -paikka. Henkilön syntymäaikaa ei perukirjoissa yleensä mainita. Maaseutupaikkakuntien osalta digitoitujen perukirjojen löytämiseksi tulisi tietää, mihin tuomiokuntaan paikkakunta on henkilön kuolinajankohtana kuulunut. Tähän on apuna Suomen sukututkimusseuran tekemä luettelo ”Pitäjien kuuluminen tuomiokuntiin vuosina 1623-1862”. Vuoden 1862 jälkeiselle ajalle ei netissä ole luetteloa, mutta voi yrittää etsiä aluksi 1862 vuoden tuomiokunnan nimellä. Kansallisarkiston toimipisteissä on kattava luettelo tuomiokunnista.
Esimerkkinä on Aleksis Kiven vanhempien, äidin Anna Kristiina Stenvallin ja isän Erik Johan Stenvallin perukirjat. Anna Stenvall kuoli Nurmijärvellä 17.12.1863 ja Erik Stenvall kolme vuotta myöhemmin 26.3.1866.
Tuomiokunta, johon heidän perukirjat on toimitettu selviää edellä mainitusta tuomiokuntaluettelosta. Nurmijärven kohdalla luettelossa kehotetaan katsomaan Helsingin pitäjän kohdalta:
Helsingin pitäjä-Helsinge: Porvoo 1623-1658, Hollola ja Porvoo 1658-1750, Porvoo ja Kymenkartano 1750-1807, Porvoo 1807-1862.
Helsingin pitäjä ja siten myös Nurmijärvi on vuosina 1807 – 1862 kuulunut Porvoon tuomiokuntaan. Stenvallien perukirjoja kannattaa siis etsiä Porvoon tuomiokunnan arkistosta.
Digitaaliarkiston poistuttua käytöstä, perukirjat on todennäköisesti helpointa löytää käyttämällä apuna Digihakemistoa. Pikanäppäimellä Tuomiokirjat saat luettelon tuomiokunnista ja tuomiokuntien renovoiduista tuomiokirjoista. Luettelosta etsitään Porvoon tuomiokunnan arkisto. Linkistä avautuu arkistoluettelo, josta valitaan L Porvoon tuomiokunnan digitoidut perukirjat (1808-1917).
Porvoon tuomiokunnan digitoituja perukirjoja on vuodesta1807 vuoteen 1915. Jostakin syystä ne eivät ole kuitenkaan täysin aikajärjestyksessä. Joistakin vuosista on nimihakemisto, mutta ei kaikista. Joistakin ajanjaksoista on erillinen hakemisto, josta selviää perukirjojen järjestys ja missä käräjillä perukirja on käsitelty. Tällöin jakson alussa on hakemisto. Perukirjan etsiminen on aikaavievää jos mitään luetteloa sarjan sisällöstä ei ole. Saman pitäjän perukirjat ovat kunkin käräjäkäsittelyn osalta peräkkäin, Jos löytää perukirjan, joka on samalta paikkakunnalta kuin etsittävä henkilö, kannattaa katsoa tätä perukirjaa edeltävät ja sen jälkeiset saman paikkakunnan perukirjat.
Anna Stenvallin perukirja, on ollut käräjillä aikaisintaan vuoden 1864 alussa, joten on etsittävä linkin Ec1:28 Porvoon tuomiokunnan perukirjat (1864-1865) alta. Tässä tapauksessa Nurmijärven vuoden 1864 talvikäräjillä käsitellyt perukirjat alkavat vasta kuvasta 511 (sivu 512). Alussa on luettelo käräjille toimitetuista perukirjoista. Luettelosta kolmantena on Skräddarehustrun (räätälin vaimo) Anna Kristina Stenvall från Palojoki by (Palojoen kylästä). Perukirja on luettelon mukaisesti kolmantena ja alkaa kuvasta 518 (sivu 519). Ellei perukirja olisi ollut näissä Nurmijärven talvikäräjien perukirjoissa, olisi etsintää pitänyt jatkaa syyskäräjien 1864 perukirjoista, jotka ovat myöhemmin tässä hakemistossa.
Erik Stenvall kuoli maaliskuussa 1866, joten hänen perukirjansa on ollut käräjäkäsittelyssä aikaisintaan vuoden 1866 syyskäräjillä. Vuoden 1866 perukirjat ovat otsikon Ec1:29a Porvoon tuomiokunnan perukirjat ja perukirjaluettelot (1866-1866) alla. Tälle vuodelle perukirjoista on laadittu luettelo, josta selviää sivut, joissa Nurmijärven käräjien perukirjat ovat. Luettelo on digitoidun jakson alussa alkaen numerosta 1. Luettelosta selviää, että Nurmijärven 1866 talvikäräjien perukirjat alkavat sivulta 229 ja syyskäräjien perukirjat sivulta 393. Tässä tapauksessa sivunumero ja jakson numero vastaavat toisiaan ja Nurmijärven talvikäräjien perukirjat alkavat kuvasta 393. Erik on käräjillä käsiteltyjen perukirjojen luettelossa viidentenä (5. Skräddaren Erik Johan Stenvall från Palojoki by) ja perukirja alkaa jakson kuvasta 411 (sivu 411).
Toistaiseksi kaikkien tuomiokuntien perukirjoihin ei digihakemistossa ole tehty henkilöhakemistoja. Tällöin perukirja on etsittävä selailemalla.
Seurakuntien tallentamia perukirjoja on kirkonkirjojen yhteydessä Kansallisarkiston digitoiduista aineistossa (Digihakemisto) ja Suomen Sukuhistoriallisen yhdistyksen (SSHY) arkistossa. Perukirjaa kannattaa etsiä näistä arkistoista jos sitä ei löydy tuomiokunnan arkistosta ja kuolleen henkilön puoliso on mennyt uudelleen naimisiin. Perukirja voi löytyä siitä seurakunnasta, jossa henkilön puoliso on avioitunut uudelleen. SSHY:n arkistossa perukirjat ovat usein seurakunnan arkistoluettelon lopussa otsikolla Muita asiakirjoja. Nurmijärven seurakunnassa perukirjoja on Kansallisarkistolla talletettuna vuosilta 1737-1860. Ne ovat Nurmijärven seurakunnan väestörekisteriarkistossa kohdassa I J Väestörekisteri-ilmoitukset, IJe Kuulutus- ja vihkimisasiakirjat, I Jee Perukirjat 1737-1860. SSHY:n arkistossa on seurakuntaan arkistoituja perukirjoja samoilta vuosilta.
Perukirjatilaus Kansallisarkistosta
Jos perukirjaa ei löydy digitoituna tai löytämisessä on vaikeuksia tai perukirja on 1900-luvulta, on perukirja mahdollista tilata Kansallisarkiston asiakirjapalvelusta. Toimitus on maksullinen. Jos henkilön kuolemasta on alle 40 vuotta, voi perukirja olla vielä säilytettävänä henkilön kotikunnan verotoimistossa tai käräjäoikeudessa. Perukirjojen säilytys siirtyi verotoimistoille 1.9.1994.
Perukirjan tilaus tapahtuu Uusi Astia verkkopalvelussa. Palveluun on ensin kirjauduttava perkkopankkitunnuksilla. Valitaan Tee tietopyyntö ja valitse asiakirja- ja tietopyynnöksi Perukirja:
Kopio perukirjasta maksaa 11,00 €. Lisäksi tilauskokonaisuudelle tulee 5,25 € käsittelymaksu ja 5,25 € laskutuslisä. Oikeaksi todistettujen paperikopioiden hinta on 21 € ensimmäinen sivu ja 3,15 € jokaiselta seuraavalta sivulta. Lisäksi tilauskokonaisuudelle tulee 5,25 € laskutuslisä (maaliskuu 2023). Oikeaksi todistetun perukirjakopion tilaaminen sukututkimustarkoituksiin on yleensä tarpeetonta.
Tilaukseen tarvitaan seuraavat tiedot:
- Vainajan sukunimi (myös aikaisemmat nimet)
- Vainajan etunimet (myös aikaisemmat nimet)
- kuolinpäivä tai kuolinajankohta, jos tarkka aika ei ole tiedossa
- Kotipaikkakunta kuolinhetkellä (kunta, missä henkilö oli henkikirjoitettuna kuollessaan)
- Asuinpaikkakunta (muu tieto, mikäli tarkka kotikunta ei ole tiedossa)
- Muita mahdollisia tietoja.
Varsinaisen perukirjan lisäksi kannattaa tilata myös perukirjan mahdolliset liitteet, koska niistä voi sukututkijalle olla hyötyä. Kätevintä on tilata kopiot sähköpostitse.
Verotoimistossa säilytettävänä olevat perukirjat
Alle 40 vuotta vanhat verokirjat voivat olla säilytettävänä verotoimistossa. Kopion verotoimistoissa säilytettävästä perukirjasta voi tilata vero.fi-palvelun kautta, jos tarvitsee perukirjan tietoja etujensa, oikeuksiensa tai velvollisuuksiensa hoitamiseksi. Nämä perukirjat ovat kuitenkin salassapidettäviä (laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 24 § 1 mom. 23 k., laki verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta 4 §, 1 mom. 13 §).
Perunkirjoituksen suorittaminen
Kaupungeissa pormestari tai raati määräsi kaksi tai useampia rehellisiä miehiä arvioimaan kuolleen henkilön omaisuutta. Maaseudulla kuolinpesän osakkaat saivat kutsua uskotut miehet arvioimaan omaisuutta.
Perukirjan sisältö
Perukirjan muoto vakiintui melko varhain, ja on vielä nykyisinkin sisällöltään melko samanlainen kuin 1700-luvulla. Perukirjaan merkittiin yleensä:
- Perunkirjoituspäivä
- Perunkirjoituksen laatija ja avustavat arviomiehet
- Kuolleen henkilön nimi ja kuolinaika
- Perilliset ja alaikäisten perillisten holhoojat.
Anna Stenvallin perukirjan alkuteksti on melko perinteinen. Usein ensimmäisenä ennen kuin ilmoitetaan kenen jälkeen perukirja on tehty kerrotaan paikalla olleet perukirjan laatija, uskottu mies ja avustavat arviomiehet. Tässä tapauksessa he ovat jääneet mainitsematta ja näkyvät vasta perukirjan lopun allekirjoituksista. Muuten alun teksti noudattaa perinteistä kaavaa: Päiväys, kuolleen nimi ja kuolinaika sekä perilliset ilmoitetaan, sekä todetaan, että perilliset ovat täysi-ikäisiä ja kerrotaan ketkä heistä olivat paikalla. Leskeä on muistutettu, että perunkirjoituksessa on valan velvoituksella ilmoitettava kaikki vainajan kuolinhetken omaisuus.
| År 1864 den 31. Mars, verkstältdes, i Palojoki by af Nurmijärvi socken, laga boupteckning efter Skräddarehustrun Anna Christina Andersdotter Stenvall, som aflidit den 17. December sistlidet år 1863 och efter sig lemnat enklingen Erik Johan Stenvall samt med honom i äktenskap sammanaflade fyra barn, neml. sönerne Johan, Emanuel, Albert och Alexis Stenvall, alle till myndige åren komne och härtill kallade, men icke sig infunnit, utom sonen Emanuel Stenvall. | Vuonna 1864, 31. maaliskuuta, pidettiin Palojoen kylässä Nurmijärven pitäjässä, lainmukainen perunkirjoitus räätälin vaimon Anna Kristiina Antintytär Stenvallin jälkeen, joka kuoli 17. joulukuuta viimeksikulunutta vuotta 1863 ja jätti jälkeensä leskimiehen Erik Johan Stenvall, sekä hänen kanssaan avioliitossa siitetyt neljä lasta, nimittäin pojat Johan, Emanuel, Albert ja Aleksis Stenvall, jotka kaikki ovat täysi-ikäisiä ja paikalle kutsutut, mutta eivät ole paikalla Emanuel Stenvallia lukuunottamatta. |
| Enklingen tillsades om boets lagenliga uppjift och förrätningen fortsattes som följer: | Leskeä muistutettiin pesänkirjoituksen lainmukaisesta tehtävästä ja toimitus jatkui seuraavasti: |
Seuraavaksi perukirjassa luetteloidaan vainajan omaisuus ja velat. Yleensä ensin ilmoitetaan kiinteä omaisuus (Fasta egendomar) eli vainajan omistamat kiinteistöt ja maaomaisuus. Sen jälkeen luetteloidaan tarkasti kaikki irtain omaisuus. Usein omaisuus on eritelty esim. seuraavin otsikoin:
- Kulta- ja hopeaesineet (Guld och Silfer)
- Kupari- ja tinaesineet (Kopper och Tenn)
- Rautatavarat (Järn saker/sorter/redskap)
- Hevoset ja karja (Kreatur/Hästar och boskap)
- Ajo ja peltokalut (Kör och åkerredskap)
- Veneet ja kalastustarvikkeet (Båtar och fiske redskap)
- Sekalaista tavaraa (Diverse persedlar)
- Pitovaatteet (Gång kläder)
- Sänkyvaatteet (Säng kläder)
Anna Kristina Stenvallin kuollessa hänen omistukseen on merkitty jonkin verran irtainta omaisuutta ja talo. Seuraavassa on Anna Kristiinan perukirjan luettelo irtaimesta omaisuudesta:
Vähäisten astioiden työkalujen ja huonekalujen lisäksi Anna Kristiinan omaisuudeksi on merkitty yksi lehmä. Usein perunkirjassa mainitaan lehmien nimetkin. Luetteloissa saatta esiintyä esineitä, jotka eivät ole nykypäivän ihmiselle tuttuja. Ruotsinkielisiä sanoja ei useinkaan löydy tavallisista sanakirjoista. Kääntäminen voi olla ongelmallista ja siihen voi tarvita apua asiantuntijoilta. Esimerkiksi listan lopussa oleva sana bössa tuskin tässä tapauksessa tarkoittaa pyssyä vaan todennäköisemmin pussia (esim. rahapussi). Talon arvo on omaisuudesta merkittävin.
Seuraavaksi Anna Kristinan perukirjassa luetellaan perikunnan saatavat. Talollinen Anders August Wahlberg ja poika Johan Stenvall ovat velkaa perikunnalle.
Senjälkeen luetellaan kuolinpesän omaisuudesta tehtävät vähennykset kuten hautauskulut, velat, köyhäinosuus, arviointimiesten palkkiot ja perukirjoituspalkkio sekä muut kulut. Kuolinpesän omaisuus (kuolinpesän jäännös tai säästö) on irtaimen omaisuuden ja talon arvo (967,54 mk) sekä saatavat (266,20 mk) vähennettynä vähennyksillä (186,36 mk) eli omaisuuden arvo on 1047,36 mk.
Lopussa pesänhoitaja ja arvioijat vakuuttavat annetun tiedon oikeiksi. Perukirjoituksen uskottuna miehenä toimi Nurmijärven koulumestari Malakias Costiander, joka oli Aleksis Kiven opettaja. Myös köyhäin osuus kuitataan maksetuksi. Vuoden 1734 lain mukaan jokaisesta kuolinpesästä oli maksettava 1/8 %:n summa seurakunnan köyhäinkassaan.
Erik Johan Stenvallin perukirja
Aleksis kiven isä Erik Johan Stenvall kuoli pian vaimonsa jälkeen. Hänen perukirjassa viitataan edesmenneen vaimon omaisuuteen edellä käsitellyn perukirjan arvion mukaisesti sekä luetellaan Erik Johanin omaisuus, jota on selvästi runsaammin kuin vaimon omaisuutta.
Erik Johan Stenvallin perukirjassa vaimon perukirjan omaisuuden inventaariosummasta 1233,74 mk lasketaan 5 % (1/20) etuosana ja 2/3 loppuosasta naimaosana miehen omaisuudeksi eli 843 mk.
Omaisuuteen lisätään saatavista vaimon perukirjan laatimisen jälkeen saatavat korot (50,44 mk). Käteistä rahaa oli 17,17 mk, joka oli pojan Emanuel hallussa, samoin oli saatu Wuolteenmäeltä heinästä käteisenä 5,40 mk.
Tämän jälkeen perukirjassa on pitkä lista tavaroita nimikkeellä sekalaista (Diverse). Lisäksi räätälillä oli saatavia kahdelta asiakkaalta:
Velat ja vähennykset osassa (Gäld och afkortning ) Erik Johanin vähennyksiin huomoidaan naimaosuuden mukaisesti kaksi kolmasosaa vaimon Anna Kristiinan perukirjan vähennyksistä.
Emanuel vaati vähennettäväksi edesmenneen viimeisen sairauden aiheuttamia kuluja laskelman mukaisesti (13,84 mk), arkun (25,34 mk) ja hautajaiskuluja (36,52 mk) sekä huonevuokrakuluja Yli Hemmolalle viimeiseltä vuodelta (14 mk) sekä ruokakuluista pesänkirjoitushuutokaupassa (9,40 mk).
Poika Johan vaati vähennettäväksi 37,56 mk äitinsä Anna Kristiinan huolenpidosta ja hoidosta laskelman mukaan, jota ei huomioitu aikaisemmassa perunkijoituksessa.
Lopussa on kirjattu muut normaalit perunkirjoituskustannukset:
- köyhäinosuus 1/8 %, 1,20 mk
- palkkio talollinen Anders August Wahlbergille, arviointimiehenä toimimisesta sekä huutokaupan meklarin tehtävästä, 3 mk
- perunkirjoituspalkkio ja asiakirjojen lunastusmaksu, 12 mk
- leimavero, 0,30 mk
- rekisteröintimaksu, 1,30 mk
Kuolinpesän hoitajana Emanuel Stenvall vakuutti allekirjoituksellaan annetut tiedot oikeiksi. Paikalla olivat myös Johan ja Albert Stenvall mutta Aleksis Stenvall (Aleksis Kivi) ei allekirjoitusten mukaan ollut paikalla.
Uskottuna miehenä oli Malakias Costiander samoin kuin Anna Kristiina Stenvallin perunkirjoituksessa. Arviointimiehinä olivat Alexander Eriksson Heikkilä ja Anders August Wahlberg.
Perukirjasta saa hyvän kuvan edesmenneen henkilön varallisuudesta ja elämäntilanteesta kuolinajankohtana. Myös edesmenneen henkilön perilliset selviävät perukirjasta. Yksityiskohtainen perukirjan kääntäminen voi olla työlästä nykypäivän ihmiselle irtaimiston vieraiden esineiden vuoksi.
Seuraavassa artikkelissa käsittelen lyhyesti henkikirjoja, joista voi olla apua erityisesti silloin, jos seurakunnan kirkonkirjoja ei ole käytettävissä.
